Ajatuksiani top-jaksolta

En ole lähes kolmeen viikkoon kirjoittanut blogiin mitään. Nyt kuitenkin on viimeinen viikko menossa ja ajattelin kertoa hieman fiiliksiä ja muuta.
Ensinnäkin oon kyllä väsynyt kaikesta uuden oppimisesta. Oon myös tässä koulun ja työharjoittelun ohella tehnyt viikonloppuisin töitä, mikä kyllä alkaa nyt parin-kolmen viikon jälkeen tuntumaan. Ei ole ollut vapaapäiviä ja vapaa-aikakin menee opiskelujuttuja kertaillessa.
Kuitenkin oon ihan tyytyväinen tähän ekaan harjotteluun. Nyt mulla kuitenkin on ne perusasiat ja jutut tiedossa ja tästä on helpompi jatkaa seuraavaan harjoitteluun,kun pääsee jo heti siihen työntekoon kiinni.
Mulla on tässä vielä tää viikko aikaa ja mun tarkotus ois parannella vielä muutamia juttuja mun työskentelyssä. Arviointikeskustelussa viime viikolla puhuttiin opettajan ja ohjaajan kanssa ja yhdessä muun muassa mietittiin mun vahvuuksia ja heikkouksia. Niitä heikkouksia yritän parhaani mukaan vielä hioa.
// Tiistaina olin seuraamassa aamupäivästä kirurgiaa. Kuitenkin kaikki hampaanpoistot osoittautuivat ihan normaaleiksi poistoiksi. Se nyt hieman harmitti kun ei päässyt kunnolla näkemään, mutta hyvä kokemus sekin, että sain olla mukana muutamissa poistoissa avustamassa. Olihan se hammashoitajan näkökulmasta hieman helpompaa hommaa kuin esimerkiksi paikkaus siinä mielessä että lähes missään poistossa ei tarvinnut paljoa instrumentteja. Maximissaan riitti heebeli, ekskavaattori ja poistopihdit. Toki verta siinä sitten oli taas huomattavasti enemmän, riippuen tapauksesta.
Tiistai iltapäivän olin seuraamassa oikomishoitoa. Sain nähdä alkukuvien ottoa, kasvomaskin kontrollia, qh kontrollia ja qh:n sementointia. Oli mielenkiintoista seurata vaikka en osallistunutkaan mihinkään. Olihan se ihan erilaista ja instrumentteja ja välineitä oli todella paljon erilaisia. Oon itse aika kiinnostunut oikomishoidosta, mutta ei mua haittaa ollenkaan että tää oikomishoito jäi todella vähälle huomiolle, koska sitä tulee kyllä tulevaisuudessa toivottavasti enemmän.

2. Top-viikko

Tämän toisen työharjoitteluviikon olen ollut eri suuhygienistien kanssa. Tarkoituksena oli harjoitella imun käyttöä. Suuhygienistit tekivät pääosin hammaskiven poistoja. Sen takia imurien käyttöä oli selkeää opetella heidän kanssaan kun ei tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun.
Sen huomasin tällä viikolla että ihmisillä todellakin on erilaisia suita.  Asiakkaina kävi oikeastaan kaikkia ikäluokkia koululaisista eläkeläisiin. Ero nuoren ja vanhan ihmisen suussa on kyllä huomattava. Koin vaikeaksi vanhemman ihmisen suun, sillä posket ja muut limakalvot olivat löysemmät ja ne hankaloittivat hieman mun imurin käyttöä. Imuri otti helpommin kiinni poskiin ja oli vaikea löytää paikkaa jossa pitää imuria. Imurin kärjen oikea asento ja suuntaus helpottivat kyllä hommaa.
Lisäksi sain pitää pienemmille koululaisille harjausopetusta. Ensin kysyimme millaista harjaa lapsi käyttää ja sen jälkeen pyysin lasta näyttämään miten hän omat hampaansa harjaa. Oikeastaan kaikilla lapsilla oli perusharjaus ihan hallussa, mutta joitain alueita jäi vähemmälle huomiolle, joten niistä muistutin olemaan tarkempia jatkossa.
Koen kyllä, että tää viikko opetti mulle paljon ja varsinkin se helpotti että ei tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen imurin käyttöön. Loppuviikosta alkoi tulla fiilis että haluaisi jo hammaslääkärin kanssa työskentelemään ja oppimaan tekemään kaikkea muuta samaan aikaan.

Ensimmäinen top-viikko

Ensimmäinen top-viikko oli kyllä täynnä uutta tietoa ja uusia juttuja. Ensimmäisen viikon seurasin toimenpiteitä vierestä ja tehtävänäni oli aluksi oppia tekemään alku-ja loppusiivoukset sekä potilasvaihto. Ne kyllä opin aika nopeasti vaikka eri huoneissa on hieman erilaiset toimintatavat. Samalla tutuiksi tuli esimerkiksi paikkauksessa ja tarkastuksessa käytettävät instrumentit ja muut tarvikkeet. Onneksi koulussa olimme käyneet perusinstrumentteja läpi ja opetelleet ne, niin käytännössä oli paljon helpompaa niiden osalta.
No mutta kuitenkin, oli helpottavaa huomata että tekemällä oppi todella hyvin ja viikon lopussa oli itselle jo selvää miten toimin esimerkiksi potilasvaihdossa aseptisesti oikein. Huomasin sekä ensimmäisellä että toisella viikolla, että hammashoitajilla on omia tapoja joiden mukaan he ovat tottuneet tekemään asioita. Oikeastaan näiden kahden viikon aikana aloin löytämään itselleni sopivan ja toimivan tavan jolla tykkään tehdä vaikka nyt alku-tai loppusiivouksen siten, että se on kuitenkin aseptisesti oikein suoritettu.
Haastavia asioita kuitenkin on riittänyt. Olen tällä ensimmäisellä viikolla ollut vielä oikeastaan hieman pihalla kaikesta, joten asiakkaiden kohtaaminen on ollut epävarmaa. Varmaan alitajuntaisesti olen ajatellut, että kun olen vielä opiskelija niin mun olisi helpompi olla "taka-alalla" enkä saisi näyttää sitä että en osaa kaikkea. Sitten mulla helposti on jäänyt se "rooli" päälle, joka on sitten hieman ohjannut sitä miten käyttäydyn töissä tai millaisena minut nähdään. Ehkä sitten kun tämä kaikki alkaa selkeytymään mulle niin alan hieman rentoutumaan. Ainakin toivon niin. Tykkään kuitenkin tästä alasta ja koen tämän sellaiseksi mitä haluaisin tehdä.

Ksylitoli-info koululla

Meidän ryhmällä oli viime viikon torstaina tehtävänä järjestää ksylitoli-info koululla. Suunniteltiin koko ryhmän kanssa vähän sellaisia juttuja millä voitaisiin kiinnittää oppilaiden huomio meihin ja meidän infoon.
Ajateltiin tehdä sokerinäyttely, josta siis näkee sokeripaloina kuinka paljon sokeria missäkin tuotteessa on. Sitten järjestettiin arvonta jossa piti arvata maistamalla mitä meillä kulhossa oli. Oikein vastanneiden kesken arvottiin Chloettan ksylitolituotepaketti. Kulhossa meillä tietenkin oli teeman mukaisesti ksylitolijauhetta.
Huomattiin vastauksista että siellä oli pääasiassa vastattu ksylitolijauhe tai sokeri. Muutama erikoinenkin vastaus mahtui joukkoon mukaan ja ihmeteltiinkin että mistä oppilaat on sellaisia makuja saanut.
Jaettiin myös pastilleja ja purkkaa halukkaille ja ohikulkijoille. Lisäksi meillä oli mukana myös Kake K Kiille-maskotti joka oli jakamassa positiivista energiaa ja kannustamassa ihmisiä osallistumaan arvontaan ja katselemaan muuta meidän tarjontaa.
Kyllä sen huomasi että oikeastaan suosituimmat asiat olivat arvonta ja ilmaiset näytteet purkasta ja pastilleista. Sokerinäyttely keräsi huomiota huomattavasti vähemmän ja ihmiset katsoivat sitä lähinnä ohikulkiessaan. Musta tuntuu, että tota sokerin määrää eri tuotteissa on jo niin paljon käytetty joka paikassa että ihmiset ei siitä enää niin kiinnostu. Pääasiassa vähän vanhemmat ihmiset tulivat katselemaan ja ottamaan kuvia, jotta voivat sitten näyttää omille tuttavilleen tai lapsilleen että paljonko siinä energiajuomassa onkaan sitä sokeria.
Meillä oli yhteisenä tavoitteena päästä hieman juttelemaan ihmisten kanssa heidän hampaiden hoidostaan ja tietämyksestä suun terveydenhoitoon. Mä kyllä voin myöntää, että en saanut kenenkään kanssa luontevasti aloitettua keskustelua siitä, että käyttääkö tämä henkilö nyt sitä ksylitolituotetta aina ruokailujen jälkeen esimerkiksi. Se tuntui haastavalta ehkä siksi että suurin osa vain otti sen näytepastillin ja jatkoi matkaa edes moikkaamatta.
Muutaman hyvän keskustelun sain aikaan siinä sokerinäyttelyn luona. Pari ihmistä tuli katselemaan ja ihmettelivät että rusinoissakin on todella paljon sokeria. He olivat ajatelleet että ne rusinat olisi niistä meidän tuotteista ne kaikkein vähäsokerisemmat. Vaikka rusinoiden sokeri taitaa olla ainakin pääosin sitä fruktoosia eli hedelmäsokeria, niin se ei tarkoita sitä että se olisi parempaa kuin ihan "perus" sokeri.
Olin itsekin siinä uskossa että fruktoosi ei ole yhtä epäterveellistä kuin sokeri, mutta ajattelin ottaa selvää asiasta ja löysin netistäkin monta artikkelia, jossa sanottiin fruktoosin olevan ainakin yhtä haitallista, ellei jopa haitallisempaa kuin normaali sokeri. Olin kyllä yllättynyt tästä tiedosta!
Kuitenkin hedelmissä sitä fruktoosia on niin vähän, että en nyt ainakaan suosittele hedelmien syönnin lopettamista siinä olevan hedelmäsokerin takia. Niissä on nimittäin monia muita ihmisille hyödyllisiä vitamiineja.

Kokonaisuudessaan mulle ja koko meidän luokalle jäi kyllä hyvä fiilis tästä päivästä. Onnistuttiin jokainen saamaan ihmisille ainakin se hymy joka varmasti tarttui meidän innokkaasta asenteesta!

Noniin, tämä on ensimmäinen viikko ns "oman luokan" kanssa, sillä toinen puoli luokasta lähti työssäoppimiseen. Olen sitä mieltä että tää pienempi ryhmä on paljon parempi opiskelujen kannalta. Nyt pystyy paremmin ja intensiivisemmin paneutua käsiteltävään aiheeseen ja harjoituksiin.
Meillä on ollut kaksi etätehtävää: ergonomian tehtävä ja cv:n ja työhakemuksen tekeminen. Ne ovat olleet helppoja ja nopeita tehtäviä. Koulussakin ollaan aika samanlaisia juttuja käyty tämä viikko. On ollut ryhmissä näiden asioiden pohdiskelua, mikä on musta kivaa kun saa keskustella muiden kanssa ja saa kuulla muitakin kuin vain omia mielipiteitään. Näissä ryhmätehtävissä oppii hyvin kun ei tarvitse pohtia asioita yksin.

Ensimmäiset viisi viikkoa

Viiden ensimmäisen viikon aikana ovat asiat alkaneet jo avautua. Paljon uutta tietoa on tullut, mutta jotenkin ne vaan on opettelemalla ja kertauksella jääneet päähän vaikka aluksi tuntuikin että ei tästä mitään tule kun asioita ei meinaa ymmärtää ja muistaa. Opettajat ovatkin puhuneet koko ajan, että kyllä me jossain vaiheessa opitaan varsinkin jos vähän jaksetaan nähdä vaivaa.

Meillä on ollut paikkauksen ja juurihoidon vaiheiden opettelua ja niihin tarvittavien aineiden ja instrumenttien tunnistamista. Myös hampaan poistopihdit on opeteltu. Itse mä koin poistopihdit helpoiksi tunnistaa ja opinkin ne nopeesti. Paikkauksen vaiheet ja tarveaineet on mulle ollut haastavia opeteltavia. Se oikeastaan selkeni silloin kun saatiin itse paikata yksi hammas. Silloin sen sai silleen itse tekemisen kautta opittua.

Pajapäivänä sai myös sellasta konkreettista käsitystä paikkauksesta. Silloin saatiin harjoitella myös imun käyttöä, joka onkin yksi niistä asioista jota hammashoitaja käyttää päivittäin. En voi sanoa vielä että sitä osaisin oikein erilaisissa tilanteissa käyttää, kun se taito tulee vain tekemisen kautta ja meillä ei täällä koulussa sitä harjoittelumahdollisuutta edes ole.
Kuitenkin kun saatiin olla siinä paikkauksessa itse mukana, niin siinä sai hyvän käsityksen siitä, millainen on ergonominen asento työskennellä. Opettaja joutui mulle huomauttamaan ylävartalon kiertymisestä katseen suuntaan, joka on aika tyypillinen virhe. Koin itse haastavana pitää ergonomista asentoa. Vääränlainen asento kuormittaa kuitenkin niin paljon jo lyhyessä ajassa että oikeanlainen työskentelyasento kannattaa opetella heti alkuun. Jälkeenpäin korjaaminen vie erittäin paljon aikaa. Mun pitää sitten työssäoppimisessa siihen asentoon kiinnittää huomiota ja pyytää ohjaajaa korjaamaan heti jos näkee että alan vääntymään johonkin ihmeelliseen asentoon.

Ensimmäinen opiskeluviikko

Moi! Mä oon Riina ja oon hammashoitajaopiskelija ja alotan pitämään oppimispäiväkirjaa tälleen blogin muodossa. Kirjotan tänne viikoittain fiiliksiä opiskelusta ja koulusta sekä oppimistani asioista. Tää vuosi on tosi lyhyt aika oppia tässä ammatissa tarvittavat asiat, joten tahti on aika nopea ja paljon jää itsenäisen opiskelun varaan. Meillä on viikossa kaksi itsenäisen opiskelun päivää, joten kotona lukemisella ja opiskelulla on tosi iso merkitys.

Tää ensimmäinen viikko on ollut tosi mielenkiintoinen. On tullut paljon uusia asioita, sillä lähes mitään en ole aikaisemmin tiennyt. Kun on joskus itse istunut siinä hammaslääkärin penkissä ja ihmetellyt kaikkia erikoisen näköisiä instrumentteja ja muita tarvikkeita sekä kuunnellut lääkärin ja hoitajan käyttämiä termejä niin on ollut ihan pihalla kaikesta. Odotan innolla että nyt pääsen itse oppimaan ne ja ymmärtämään kaiken tarkoituksen. Näin ekoilla viikoilla ollaankin opeteltu ihan perusjuttuja, esimerkiksi hampaan numerointia ja pintoja sekä hampaiden kehitystä ja niiden puhkeamista suuhun.

Ja jos vielä hieman kertoisin meidän luokasta, niin meitä on yhteensä noin 45 opiskelijaa. Tää ekat 5 viikkoa ollaan yhdessä, mutta sen jälkeen puolet luokasta lähtee työssäoppimaan ja loput jää vielä toiseksi 5 viikoksi kouluun. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, eli jään vielä opiskelemaan toiset viisi viikkoa ennen kuin pääsen lähtemään työharjoitteluun. Se ei oikeastaan haittaa mua, päinvastoin. Musta tuntuu että on helpompi mennä harjoittelemaan käytäntöön, kun teoriapuoli on vahvempi.